PlayStation®3-pelit

[MerlinsCoffeeCup]

Hei yhteisö!

Onko tullut pelailtua Resident Evil -pelejä? Tai oletteko niitä leffoja katsoneet? Tässä tilaisuus voittaa Resident Evil: Operation Raccoon City PS3:lle.

Olin kirjoittamassa jonkinlaista kauhutarinaa tuossa jokin aika sitten, mutta harmikseni en millään keksinyt sinne joitain sanoja, ja niinpä tarina ei ikinä tullut valmiiksi. Miten harmillista! Ja otsikkokin jäi puuttumaan. Mutta! Ajattelin kysyä teiltä apua tarinan täydentämisessä ja otsikon keksimisessä!

---

Tarinan täydennys

Kisa alkaa: torstaina 26. huhtikuuta 2012

Kisa loppuu: sunnuntaina 06. toukokuuta 2012 klo 23:59 Suomen aikaa.

Huom. kisan osallistumisikäraja on 15-vuotta, koska palkintopeli on kielletty alle 15-vuotiailta.

Ohjeet:

• Kopioi alla oleva tarinapohja.
• Korvaa tyhjät kohdat omilla sanoillasi. Vaikka tyhjät kohdat ovat jokainen samaa kokoa, voi niihin kirjoittaa yhden sanan tai vaikka useamman - mitä tahansa siihen sinun mielestäsi sopii!
• Keksi tarinalle myös sopiva otsikko.
• Postaa täydennetty tarina vastauksena tähän viestiketjuun kisan sulkeutumisajankohtaan mennessä.

Osallistuja, jonka tarina on paras (hauskin/pelottavin/omalaatuisin/kiinnostavin, yms.) voittaa itselleen PS3-pelin Resident Evil: Operation Raccoon City.

Tässä kirjoittamani tarina alla! Voitte kopioda sen omaan vastaukseenne, ja sitten täydennellä puuttuvat kohdat miten itse haluatte. Muistattehan kuitenkin noudattaa yhteisön sääntöjä. Ja ennen kuin ehditte kysyä, niin tarinan EI siis tarvitse olla Resident Evil -aiheeseen liittyvä.

Paljastus

[TARINAN OTSIKKO]

Oli ____ ja sateinen ilta. Autoni oli korjaamolla, joten olin sen takia kävellen liikkeellä. Olin menossa ____, koska halusin ____. Sade ja tuuli piiskasivat kasvojani epämukavasti, joten vedin ____ pääni päälle suojaksi. Jalkani olin onneksi suojannut ____, ja minulla oli ____ takki. Sateinen sää harmitti minua suuresti, ja ärähdin "____!" kovaan ääneen.

Alue oli muuten tyhjillään, mutta jokin oli liikahdellut takanani jo jonkin aikaa... En nähnyt kuin ____ hahmon, mutta olin aika varma, että kyseessä oli ____. Yhtäkkiä hahmo harppasi lähemmäs ja loiskautti ison pyrskähdyksen ____ vaatteilleni. Käännyin ____ kohti ja otin ____ esiin takkini taskusta. "____", huudahdin äkäisesti ja huidoin uhkaavasti toisessa kädessäni puristamaa ____.  ____ ei pelännyt minua, vaan nauroi ilkeästi ja asettui hyökkäysasentoon! Sen nauru kuulosti aivan ____ ja vihloi korvissani.

Yhtäkkiä huomasin, että ympärillemme oli kerääntynyt suuri joukko ____, joilla kaikilla oli ____. Aloin täristä pelosta, ja minusta tuntui kuin olisin ____. Aloin ____ ja huidoin ____ joukkoa kohti sokeana, sillä en voinut enää pitää silmiäni auki. Olin kauhun vallassa! Tunsin jo, kuinka ____!

Juuri sillä hetkellä jostain kuului kova ____, ja minä ____ helpotuksesta. ____ oli saapunut. Ympärilläni olevat ____ pelästyivät ja luikahtivat nopeasti lähellä olevaan ____, ja olin vihdoinkin turvassa. Huomasin, että niiltä oli pudonnut monta ____ maahan, joten poimin ne kaikki mukaan. Mikä onni! Voisin käyttää niitä myöhemmin vaikka____.

Olin koko loppuyön aivan ____, joten rentouduin sitten ____ parissa ja söin paljon ____. Aamulla olin taas iloinen ja energinen, ja päätin pitkästä aikaa ____.

Säännöt
1.	Kisaan voi osallistua 15-vuotta täyttäneet Suomen asukkaat.
2.	Kisa alkaa torstaina 26. huhtikuuta 2012. Kisa päättyy sunnuntaina 6. toukokuuta 2012 klo 23:59 Suomen aikaa.
3.	Muistathan, että osallistuvan työsi ei tulisi sisältää kiroilua tai mitään loukkaavaa, rasistista, väkivaltaista, siveetöntä tai muiden yksityisyyttä tai turvallisuutta haittaavaa sisältöä.
4.	Vain yksi osallistuminen per henkilö.
5.	Vain sääntöjä noudattavat osallistumiset lasketaan kisaan mukaan.
6.	Voittaja voittaa vain yhden palkinnon.
7.	Klikkaa tästä nähdäksesi palkintokampanjoiden yleiset säännöt (avautuu uuteen ikkunaan).
8.	Järjestäjä pidättää oikeuden muuttaa, poistaa tai luoda uusia sääntöjä kisaan.

[Kaz-Er]

ENTISEN URHEILUTÄHDEN EPÄTOIVOINEN SELVIYTYMISTAISTELU

Oli kylmä ja sateinen ilta. Autoni oli korjaamolla, joten olin sen takia kävellen liikkeellä. Olin menossa läheiseen ostoskeskukseen, koska halusin olla ihan missä tahansa muualla kuin ulkona kylmässä. Sade ja tuuli piiskasivat kasvojani epämukavasti, joten vedin vaaleanpunaisen uimalakin pääni päälle suojaksi. Jalkani olin onneksi suojannut kumisaappailla, ja minulla oli siniset uimahousut. Sateinen sää harmitti minua suuresti, ja ärähdin "ONNEKSI OLEN ENTINEN UINNIN MONINKERTAINEN MAAILMANMESTARI!" kovaan ääneen.

Alue oli muuten tyhjillään, mutta jokin oli liikahdellut takanani jo jonkin aikaa... En nähnyt kuin tumman hahmon, mutta olin aika varma, että kyseessä oli nurkan takana olevan mainostoimiston edustaja joka oli kuullut paljastukseni. Yhtäkkiä hahmo harppasi lähemmäs ja loiskautti ison pyrskähdyksen energiajuomaa vaatteilleni. Käännyin mainostoimiston miestä kohti ja otin viinapullon esiin takkini taskusta. "HAAHAA, JUOPOTTELEVA URHEILUTÄHTI EI TEILLE KELPAAKAAN!", huudahdin äkäisesti ja huidoin uhkaavasti toisessa kädessäni puristamaa mainostoimiston tyypin asettamaa mainosta irti. Mainosmies ei pelännyt minua, vaan nauroi ilkeästi ja asettui hyökkäysasentoon! Sen nauru kuulosti aivan Coca-Colan mainoksilta ja vihloi korvissani.

Yhtäkkiä huomasin, että ympärillemme oli kerääntynyt suuri joukko urheilutoimittajia, joilla kaikilla oli kamerat. Aloin täristä pelosta, ja minusta tuntui kuin olisin keskellä haastattelua. Aloin huutaa ja huidoin hölmistynyttä mainosmiestä joukkoa kohti sokeana, sillä en voinut enää pitää silmiäni auki. Olin kauhun vallassa! Tunsin jo, kuinka naamani näkyy iltapäivälehtien kansissa!

Juuri sillä hetkellä jostain kuului kova mörähdys, ja minä huokaisin kahdesti helpotuksesta. Managerini oli saapunut. Ympärilläni olevat lehtimiehet pelästyivät ja luikahtivat nopeasti lähellä olevaan baariin, ja olin vihdoinkin turvassa. Huomasin, että niiltä oli pudonnut monta ammattilaiskäyttöön tarkoitettua kameraa maahan, joten poimin ne kaikki mukaan. Mikä onni! Voisin käyttää niitä myöhemmin vaikka perheeni lomamatkoilla.

Olin koko loppuyön aivan poikki, joten rentouduin sitten uintikirjallisuuden parissa ja söin paljon käristemakkaraa. Aamulla olin taas iloinen ja energinen, ja päätin pitkästä aikaa lähteä uimaan.

[TimodusSnake]

MENNEISYYDEN HAAMUT

Oli sumuinen ja sateinen ilta. Autoni oli korjaamolla, joten olin sen takia kävellen liikkeellä. Olin menossa kirjoituskonekauppaan, koska halusin mustenauhoja. Sade ja tuuli piiskasivat kasvojani epämukavasti, joten vedin hupun pääni päälle suojaksi. Jalkani olin onneksi suojannut vedenkestävillä housuilla ja kengillä, ja minulla oli sadetakki. Sateinen sää harmitti minua suuresti, ja ärähdin "Miksi nyt!" kovaan ääneen.

Alue oli muuten tyhjillään, mutta jokin oli liikahdellut takanani jo jonkin aikaa... En nähnyt kuin mustan hahmon, mutta olin aika varma, että kyseessä oli mielikuvitukseni tuote. Yhtäkkiä hahmo harppasi lähemmäs ja loiskautti ison pyrskähdyksen oksennusta  vaatteilleni. Käännyin hahmoa kohti ja otin veitsen esiin takkini taskusta. "Älä tule lähemmäs.", huudahdin äkäisesti ja huidoin uhkaavasti toisessa kädessäni puristamaa nyrkkiäni . Hahmo ei pelännyt minua, vaan nauroi ilkeästi ja asettui hyökkäysasentoon! Sen nauru kuulosti aivan Duck Huntin koiralta ja vihloi korvissani.

Yhtäkkiä huomasin, että ympärillemme oli kerääntynyt suuri joukko Ganadoja, joilla kaikilla oli kirveet käsissään. Aloin täristä pelosta, ja minusta tuntui kuin olisin videopelissä. Aloin menettää järkeni ja huidoin veistäni joukkoa kohti sokeana, sillä en voinut enää pitää silmiäni auki. Olin kauhun vallassa! Tunsin jo, kuinka kuolema tuijottaa!

Juuri sillä hetkellä jostain kuului kova räminä, ja minä huokaisin helpotuksesta. Jill Sandwich oli saapunut. Ympärilläni olevat Ganadot pelästyivät ja luikahtivat nopeasti lähellä olevaan viemäriin, ja olin vihdoinkin turvassa. Huomasin, että niiltä oli pudonnut monta pesetaa maahan, joten poimin ne kaikki mukaan. Mikä onni! Voisin käyttää niitä myöhemmin vaikka kauppiaalla ja ostaa isomman salkun.

Olin koko loppuyön aivan pelokkaana, joten rentouduin sitten Miami Vicen parissa ja söin paljon jäätelöä. Aamulla olin taas iloinen ja energinen, ja päätin pitkästä aikaa matkustaa Espanjaan.

[Chilletz]

KAHDEN KEIKKA

Oli kylmä ja sateinen ilta. Autoni oli korjaamolla, joten olin sen takia kävellen liikkeellä. Olin menossa Dannyn keikalle, koska halusin nimmarin Dannyn debyyttivinyyliini. Sade ja tuuli piiskasivat kasvojani epämukavasti, joten vedin muovikassin pääni päälle suojaksi. Jalkani olin onneksi suojannut vihaisilta rotilta Jamesin farkuin, ja minulla oli päälläni prätkätakki. Sateinen sää harmitti minua suuresti, ja ärähdin "Eniromaista!" kovaan ääneen.

Alue oli muuten tyhjillään, mutta jokin oli liikahdellut takanani jo jonkin aikaa... En nähnyt kuin harmaan hahmon, mutta olin aika varma, että kyseessä oli rotta. Yhtäkkiä hahmo harppasi lähemmäs ja loiskautti ison pyrskähdyksen oksennusta vaatteilleni. Käännyin omituista otusta kohti ja otin perhosveitsen esiin takkini taskusta. "Älä liiku", huudahdin äkäisesti ja huidoin uhkaavasti toisessa kädessäni puristamaa MacLightia.  Olio ei pelännyt minua, vaan nauroi ilkeästi ja asettui hyökkäysasentoon! Sen nauru kuulosti aivan Dannyn ja Armin duetolta ja vihloi korvissani.

Yhtäkkiä huomasin, että ympärillemme oli kerääntynyt suuri joukko keski-ikäisiä miehiä lakerikengissä ja naisia, joilla kaikilla oli tukka käkkärällä. Aloin täristä pelosta, ja minusta tuntui kuin olisin kohdannut aaveen. Aloin laulaa 'Tahdon olla sulle hyvin hellää' ja huidoin perhosveistäni joukkoa kohti sokeana, sillä en voinut enää pitää silmiäni auki. Olin kauhun vallassa! Tunsin jo, kuinka Dannyn keikkani menisi sivu suun!

Juuri sillä hetkellä jostain kuului kova uliuli-huuto, ja minä laskin alleni helpotuksesta. Danny oli saapunut. Ympärilläni olevat loiselukat pelästyivät ja luikahtivat nopeasti lähellä olevaan kapakkaan, ja olin vihdoinkin turvassa. Huomasin, että niiltä oli pudonnut monta Dannyn levyä maahan, joten poimin ne kaikki mukaan. Mikä onni! Voisin käyttää niitä myöhemmin vaikka nimmarin hankkimiseen.

Olin koko loppuyön aivan innoissani Dannyn kanssa kaljalla, joten rentouduin sitten sankarini parissa ja söin paljon taco-sipsejä. Aamulla olin taas iloinen ja energinen, ja päätin pitkästä aikaa kuunnella vanhaa kunnon Dannya ja katsella telkkarista Josef Matulan Kahden Keikkaa.

[Nykk1]

EX-VAIMON YLLÄTYSISKU

Oli hämärä ja sateinen ilta. Autoni oli korjaamolla, joten olin sen takia kävellen liikkeellä. Olin menossa elokuviin, koska halusin saada entisen vaimoni mielestäni. Sade ja tuuli piiskasivat kasvojani epämukavasti, joten vedin hupppuni pääni päälle suojaksi. Jalkani olin onneksi suojannut shortseilla, ja minulla oli vedenpitävä takki. Sateinen sää harmitti minua suuresti, ja ärähdin "Non omnes, qui citharam habent, citharoedi sunt!" kovaan ääneen.

Alue oli muuten tyhjillään, mutta jokin oli liikahdellut takanani jo jonkin aikaa... En nähnyt kuin epämääräisen hahmon, mutta olin aika varma, että kyseessä oli ex-vaimoni. Yhtäkkiä hahmo harppasi lähemmäs ja loiskautti ison pyrskähdyksen kotitekoista viinimarjamehua vaatteilleni. Käännyin naista kohti ja otin sormeni esiin takkini taskusta. "Pysy kaukana minusta, haluan unohtaa sinut ja sen Fabion, jonka kanssa petit minua", huudahdin äkäisesti ja huidoin uhkaavasti toisessa kädessäni puristamaa elokuvaohjelmistoa. Exäni ei pelännyt minua, vaan nauroi ilkeästi ja asettui hyökkäysasentoon! Sen nauru kuulosti aivan harakan raaunnalta ja vihloi korvissani.

Yhtäkkiä huomasin, että ympärillemme oli kerääntynyt suuri joukko ex-vaimoni poikaystäviä, joilla kaikilla oli suuret lihakset, italialaiset piirteet, hieno kampaus ja pullo shampanjaa. Aloin täristä pelosta, ja minusta tuntui kuin olisin räjähtänyt vihasta. Aloin karjua ja huidoin naistenmiesten joukkoa kohti sokeana, sillä en voinut enää pitää silmiäni auki. Olin kauhun vallassa! Tunsin jo, kuinka exäni poikaystävät alkoivat nauraa minulle pilkallisesti!

Juuri sillä hetkellä jostain kuului kova räjähdys, ja minä itkin helpotuksesta. Johanna Tukiainen oli saapunut. Ympärilläni olevat italiaanot pelästyivät ja luikahtivat nopeasti lähellä olevaan baarin iskemään naisia, ja olin vihdoinkin turvassa. Huomasin, että niiltä oli pudonnut monta pulloa viiniä maahan, joten poimin ne kaikki mukaan. Mikä onni! Voisin käyttää niitä myöhemmin vaikka treffeillä.

Olin koko loppuyön aivan rauhassa, joten rentouduin sitten kirjan parissa ja söin paljon hodareita. Aamulla olin taas iloinen ja energinen, ja päätin pitkästä aikaa lähtä lenkille.

[jerlaak97]

[TARINAN OTSIKKO]

Oli synkkä ja sateinen ilta. Autoni oli korjaamolla, joten olin sen takia kävellen liikkeellä. Olin menossa HK:n tehtaalle, koska halusin meetvurstia tai jotain muuta hyvää. Sade ja tuuli piiskasivat kasvojani epämukavasti, joten vedin maasta löytämäni muovipussin pääni päälle suojaksi. Jalkani olin onneksi suojannut crocseilla, ja minulla oli sateenkaarenvärinen takki. Sateinen sää harmitti minua suuresti, ja ärähdin "Miksei kotonani ollut makkaraa, jottei minun olisi pitänyt lähteä ulos sateeseen varsinkin kun voisin aivan hyvin olla kotona pelaamassa pleikkaria!" kovaan ääneen.

Alue oli muuten tyhjillään, mutta jokin oli liikahdellut takanani jo jonkin aikaa... En nähnyt kuin kaapin kokoisen hahmon, mutta olin aika varma, että kyseessä oli kukapa muukaan, kuin Timo Soini, jolle olin velkaa edellisestä kerrastamme baarissa. Yhtäkkiä hahmo harppasi lähemmäs ja loiskautti ison pyrskähdyksen velkakirjoja vaatteilleni. Käännyin Timoa kohti ja otin lompakkoni esiin takkini taskusta. "OTA RAHAT JA MENEPOIIIIIIS", huudahdin äkäisesti ja huidoin uhkaavasti toisessa kädessäni puristamaa setelinippua.  Soini ei pelännyt minua, vaan nauroi ilkeästi ja asettui hyökkäysasentoon! Sen nauru kuulosti aivan ihanalle, mutta oli liian äänekästä ja vihloi korvissani.

Yhtäkkiä huomasin, että ympärillemme oli kerääntynyt suuri joukko perussuomalaisia, joilla kaikilla oli hyvät lakimiehet. Aloin täristä pelosta, ja minusta tuntui kuin olisin ollut pahassakin liemessä. Aloin kiljua, kuin tyttö ja huidoin lompakkoani joukkoa kohti sokeana, sillä en voinut enää pitää silmiäni auki. Olin kauhun vallassa! Tunsin jo, kuinka Timo Soini hengitti naamaani, ja otti lompakkoni kädestäni!

Juuri sillä hetkellä jostain kuului kova taisteluhuuto, ja minä olin ihmeissäni, mutta huokaisin helpotuksesta. Taistelu Jaska oli saapunut. Ympärilläni olevat perussuomalaiset pelästyivät ja luikahtivat nopeasti lähellä olevaan viemäriaukkoon, Taistelu Jaska perässään, ja olin vihdoinkin turvassa. Huomasin, että niiltä oli pudonnut monta velkakirjaa maahan, joten poimin ne kaikki mukaan. Mikä onni! Voisin käyttää niitä myöhemmin vaikka takan sytykkeenä.

Olin koko loppuyön aivan riemuissani siitä, ettei minun tarvitsisikaan maksaa Timolle velkojani, joten rentouduin sitten television parissa ja söin paljon meetvuristia, jotka olin hakenut persujen hyökkäyksen jälkeen. Aamulla olin taas iloinen ja energinen, ja päätin pitkästä aikaa käydä taas makkarakaupassa.

Juu, no mielikuvitusta tuli kyllä käytettyä... Ei kyllä mikään mestariteos, mutta tarina kuitenkin.

P.S. Jos kuitenkin voitan kisan, en halua peliä. En sillä tekisi kuitenkaan mitään, ja vaikka voisinkin antaa kavereille, niin en jaksa. Tein tarinan vain huvikseen

[Radariii]

Pelastunut Patongeilla

Oli pimeä ja sateinen ilta. Autoni oli korjaamolla, joten olin sen takia kävellen liikkeellä. Olin menossa kotiin, koska halusin suojaan sateelta. Sade ja tuuli piiskasivat kasvojani epämukavasti, joten vedin sanomalehden laukusta pääni päälle suojaksi. Jalkani olin onneksi suojannut bootseilla, ja minulla oli nahkatakki. Sateinen sää harmitti minua suuresti, ja ärähdin "Rawr!" kovaan ääneen.

Alue oli muuten tyhjillään, mutta jokin oli liikahdellut takanani jo jonkin aikaa... En nähnyt kuin oudon hahmon, mutta olin aika varma, että kyseessä oli stalkkeri. Yhtäkkiä hahmo harppasi lähemmäs ja loiskautti ison pyrskähdyksen vettä vaatteilleni. Käännyin 180 astetta häntä kohti ja otin patongin esiin takkini taskusta. "RAWR!", huudahdin äkäisesti ja huidoin uhkaavasti toisessa kädessäni puristamaa patonkia.  Lapsi ei pelännyt minua, vaan nauroi ilkeästi ja asettui hyökkäysasentoon! Sen nauru kuulosti aivan kauhealta ja vihloi korvissani.

Yhtäkkiä huomasin, että ympärillemme oli kerääntynyt suuri joukko lapsia, joilla kaikilla oli polkupyörät. Aloin täristä pelosta, ja minusta tuntui kuin olisin pleikka pelissä. Aloin tanssia ja huidoin patongilla joukkoa kohti sokeana, sillä en voinut enää pitää silmiäni auki. Olin kauhun vallassa! Tunsin jo, kuinka he tavoittelivat kaulaani!

Juuri sillä hetkellä jostain kuului kova läimäys, ja minä säikähdin helpotuksesta. Isä oli saapunut. Ympärilläni olevat lapset pelästyivät ja luikahtivat nopeasti lähellä olevaan jokeen, ja olin vihdoinkin turvassa. Huomasin, että niiltä oli pudonnut monta patonkia maahan, joten poimin ne kaikki mukaan. Mikä onni! Voisin käyttää niitä myöhemmin vaikka aseena.

Olin koko loppuyön aivan onlinessa, joten rentouduin sitten pleikkarin parissa ja söin paljon patonkia. Aamulla olin taas iloinen ja energinen, ja päätin pitkästä aikaa pelata Resident Eviliä.

[jerlaak97]

Miksen pysty muokkaamaan viestiää 

Otsikko meni unohtumaan. Olkoon tarinan nimi sitten persujen karhuamisretki?

[mosku123]

Peli voisi olla hyväkin, mutta en ole oikein tarina miehiä, joten taidanpa jättää osallistumisen väliin (tai katsotaan nyt jos keksin jotain).

[WhippyHipper]

Normipäivä

Oli pimeä ja sateinen ilta. Autoni oli korjaamolla, joten olin sen takia kävellen liikkeellä. Olin menossa pizzeriaan, koska halusin kokeilla uutta Vegetale pizzaa. Sade ja tuuli piiskasivat kasvojani epämukavasti, joten vedin karvalakin pääni päälle suojaksi. Jalkani olin onneksi suojannut pizzarasvalla, ja minulla oli villatakki. Sateinen sää harmitti minua suuresti, ja ärähdin "Vegetale, here I f**king come!" kovaan ääneen.

Alue oli muuten tyhjillään, mutta jokin oli liikahdellut takanani jo jonkin aikaa... En nähnyt kuin tumman hahmon, mutta olin aika varma, että kyseessä oli joku tuntemani ählämi. Yhtäkkiä hahmo harppasi lähemmäs ja loiskautti ison pyrskähdyksen ananasta vaatteilleni. Käännyin hahmoa kohti ja otin kotiinkuljetustarjous lomakkeen esiin takkini taskusta. "Tässä!", huudahdin äkäisesti ja huidoin uhkaavasti toisessa kädessäni puristamaa kotiinkuljetustarjous lomaketta.  Basanti ei pelännyt minua, vaan nauroi ilkeästi ja asettui hyökkäysasentoon! Sen nauru kuulosti aivan hirmuiselta ja vihloi korvissani.

Yhtäkkiä huomasin, että ympärillemme oli kerääntynyt suuri joukko suomalaisia, joilla kaikilla oli pizzanhimo. Aloin täristä pelosta, ja minusta tuntui kuin olisin hirmuisissa pizzaoireissa. Aloin sekoilla ja huidoin suomalaisjoukkoa kohti sokeana, sillä en voinut enää pitää silmiäni auki. Olin kauhun vallassa! Tunsin jo, kuinka suomalaiset tulisivat viemään lomakkeeni, jossa oli jo yhdeksän leimaa kymmenestä!

Juuri sillä hetkellä jostain kuului kova ryminä, ja minä huokaisin helpotuksesta. Pizzerian keltainen auto oli saapunut. Ympärilläni olevat suomalaiset pelästyivät ja luikahtivat nopeasti lähellä olevaan kotipizzaan, ja olin vihdoinkin turvassa. Huomasin, että niiltä oli pudonnut monta tarjouskuponkia maahan, joten poimin ne kaikki mukaan. Mikä onni! Voisin käyttää niitä myöhemmin vaikka kotiinkuljetustarjousten yhteydessä.

Olin koko loppuyön aivan nälkäinen, joten rentouduin sitten American Ninja 5:sen parissa ja söin paljon ruokaa (paprika, sipuli, parsa, ananas). Aamulla olin taas iloinen ja energinen, ja päätin pitkästä aikaa käydä lounastarjouksella.