Level 3
 
Playstation Staff

Re: [PS Vita] Resistance: Burning Skies - yleinen keskustelu

[ Muokattu ]

Peli tuli hakattua eilen kokonaisuudessaan läpi difficult-vaikeudella ja platina tuli tänään näin päivän aluksi nakutettua. Ihan kelvollinen peli, mutta monella tapaa hyvin vanhanaikainen räiskintäpelikokemus, joka tuntuu saapuneen 10 vuoden takaa. Osa syistä on selkeästi teknisistä syistä, kuten Vitan muistista riippuvaisia. Osa taasen on silkkaa hiomattomuutta.

 

Aloitetaan silkoista kosmeettisista seikoista. Ensimmäisenä silmään pisti kuvanlaadultaan heikot välivideot. Lieneekö kyse vain Storesta ladattavasta versiosta, jota varten on täytynyt hieman pakata peliä tiiviimmäksi, mutta kuva on suttuinen ja täynnä artefakteja. Esim. katsoessani yllä olevaa youtube-videota kyseiset artefaktit loistavat poissaolollaan - muuten olisin voinut luulla jopa huonoksi tehokeinoksi. Välillä pelillä kesti myös pitkään ladata tekstuurit, jolloin sain hetken aikaa juoksennella erittäin valkoisessa pelimaailmassa. Pelin kotikonsoliräiskintöihin verrattuna riisuttu ulkoasu ei sinänsä haittaa, mutta animointi on erittäin jäykkää lukuun ottamatta pelikumppani Ellieta, jonka kasvoihin on onnistuttu luomaan sopivasti ilmettä. Kentät ovat hyvin pitkälti putkijuoksua ja ympäristöt vaihtelevat kapeista kaduista teollisuuskäytäviin. Edes pari laajempaa tasoa olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mutta tämäkin lienee teknisesti vaikeasti toteutettavissa.

 

Mitä grafiikoiden lisäksi tulee teknisiin seikkoihin, erittäin tylsää oli vihollisten käyttäytyminen, joka muistutti melkein Duke Nukemia. Siis Duke Nukem 3D:tä... vuodelta '96. Lentävät chimerat laskeutuvat joka kerta selvästi ennalta asetettuihin kohtiin, joiden välillä nämä sitten hyppelevät. Muutkin chimerat juoksevat ilmeisen ennalta määritettyä reittiä pitkin. Taisteluista uupuu dynamiikka ja pelatessani neljä ensimmäistä tasoa läpi uudelleen saavuttaakseni Giant-trophyn muistin tasan tarkkaan minne minun kannattaa kranaatit heittää, jotta ne osuvat vihollisten reitille. Dynamiikka uupuu tyystin, mikä tarkoittaa 2010-luvulla vanhanaikaista. Kuolinanimaatioita on myös melko vähän ja chimerat tuntuvat välillä räjähtävät palasiksi melko herkästikin. Osumien rekisteröintikin tuntui olevan melko satunnaista - kunhan ampui sinne päin niin osui. Pääosumat eivät aina rekisteröityneet vaikka oikein keskityin päähän tähtäämään ja selkään osuminen harvoin sai chimeroiden heatstackit räjähtämään. Silmään pisti myös, kuinka Ellie tuntuu odottavan aina seuraavassa huoneessa, vaikka tämä oli jäänyt taaksesi mennessäsi ilmastointiaukosta tämän edellä. Tästä tulee mieleen Sherlock Holmes: Nemesis -pelin nerokas Watson-mekaniikka, mutta silti se tuntui jokseenkin oudolta. Oli myös ärsyttävä nähdä vihollisten vain spawnaavan pelialueelle sekä katoavan heti kuoltuaan. Tiedostan tämän johtuvan Vitan muistirajoituksista, mutta vaikea kuvitella etteikö jokin pelikehittäjä onnistuisi konsolin elinkaaren aikana optimoimaan pelinsä niin hyvin, ettei tällaista tarvitsisi nähdä.

 

Kontrollit saivat paikoin käteni huutamaan pidemmän session jälkeen, mutta täytyy myöntää pelin sisältävän ihan nokkelia oivalluksia. Toisinaan suurella sormella oli vaikea kohdentaa pieniin vihollisiin kun tarvi käyttää aseiden secondary firea, mutta pääosin ne toimivat hyvin. Juoksuun tarvittava tuplanäpäytys Vitan takakosketusalueelle vaati kuitenkin pitkään harjoittelua, että tekniikan sai sellaiseksi, että juokseminen onnistuu joka kerta. Sen verran monesti sain viimeiseen bossiin johtavan käytävän juosta, että hyvin oppi. Nopeaa reagointia edellyttävä kirveellä lyöminen oli alkuun myös hieman hankalaa, mutta pidemmän aikaa tahkottua sekin alkoi tuntua lähes luonnolliselta. Kontrollit vaativat siis totuttelua eivätkä ne missään nimessä ole kovin ergonomiset, mutta pelin sai silti hyvin päätökseen.

 

Vaikeustasoltaan peli oli erittäin helppo. Vaikka nautinkin aseiden monipuolisuudesta, osa aseista tekee tietyistä tilanteista aivan käsittämättömiä kakkupaloja, kuten esimerkiksi seinien läpi pureutuva Auger. Ainoastaan viimeinen vastus aiheutti harmaita hiuksia, lähinnä epäreiluudellaan. Kuolema nimittäin pääsee iskemään vaikkei vastus osuisikaan kunnolla ja jokaiseen osumapisteeseen on vain muutama sekunti aikaa osua ennen kuin hengenlähtö todennäköisesti koittaa.

 

Peli on melko lyhyt ja tarina huttua. Tom Riley ei näytä oikein minkäänlaisia tunteita edes sellaisissa tilanteissa kun pelintekijöillä selkeästi on tällaiseen ollut tarkoitus. Aiempiin Resistance-peleihin en ole tutustunut lyhyttä pätkää Fall of Manin co-opia lukuunottamatta, mutta muutamia viittauksia muihin peleihin tunnistin pelkän peleistä lukemani perusteella. Kokonaisuudessaan tarinasta ei kuitenkaan jäänyt oikein mitään mieleen. Moninpeli ei jättänyt oikein mitään erityistä vaikutelmaa, sillä se ei tuo mitään uutta moninpelien areenalle. Deathmatch on aina kivaa ja voin nähdä itseni pelaamassa sitä esim. Wi-Fillä varustetussa junassa matkustaessani.

 

Resistance: Burning Skies ei todellakaan ole osoitus siitä, että Vita pystyisi tarjoamaan pöytäkonsoleita vastaavia pelikokemuksia räiskintöjen osalta. Mikäli jokin pelinkehittäjä onnistuu tuomaan dynaamisemmin toimivan tekoälyn sekä avoimempia ympäristöjä niin voin pyörtää sanomisiani. Tällaisenaan Vitan Resistance tuntuu hieman sivuprojektilta ilman sen kummempaa fokusta kuin tuoda mahdollisimman paljon kosketusnäyttöön nojaavia räiskintämekaanikkoja kuluttajien nähtäville. En voi väittää, ettenkö olisi pitänyt pelistä edes jossain määrin kun sen läpikin hakkasin. Burning Skies ei kuitenkaan ole mitenkään mieleenpainuva kokemus, kokemus tuntuu lähinnä peukaloissa. Mikäli odotukset asettaa siten, että Burning Skies vastaa enemmän edellisen konsolisukupolven räiskintöjä kuin moderneja, voi siitä nauttia ehkä enemmän.

 

edit: Ohops, tekstiähän tuli suollettua enemmän kuin oli tarkoitus.

Käytä vain tekstiä.
Viesti 11/ 13 (146 näyttöä)
Level 3
 
Playstation Staff

Re: [PS Vita] Resistance: Burning Skies - yleinen keskustelu

Olen lähes lause lauseelta samaa mieltä tekstisi kanssa, mutta puolustaisin moninpeliä sen verran, että vaikka sisällöllisesti moodi olisi kaivannut enemmän lihaa luidensa päälle, tarjoaa se silti jotain mitä ei olla ennen käsikonsoleilla nähty. Muistan pelanneeni Medal of Honor: Heroesia PSP:lläni muita pelaajia vastaan 5-6 vuotta sitten, ihan infrastruktuurimoodissa vielä, mutta se oli kaukana siitä, mitä kotikonsoli saati PC pystyi siihen aikaan tarjoamaan. Resistancessa toiminta on sulavaa, kentät eivät ole huonoja (joskin paikoittain erittäin rumia) ja tarjolla on kaikki yleisimmät pelimoodit, minkä pitäisi tyydyttää valtaosa kuluttajista. Spekuloimatta pelin budjettia tai kehitystiimin kokoa, luulen että kehittäjät onnistuivat löytämään kiitettävän balanssin mukiinmenevän kampanjamoodin ja toimivan moninpelin välillä.

 

ps. Luulen että käytit arvostelusi kirjoittamiseen enemmän aikaa kun pelin läpi pelaamiseen. :smileytongue:

Käytä vain tekstiä.
0 kehua
Viesti 12/ 13 (130 näyttöä)
0 kehua
Level 3
 
Playstation Staff

Re: [PS Vita] Resistance: Burning Skies - yleinen keskustelu

Ei tuohon kirjoittamiseen mennyt varmaan puolta tuntia pidempää eikä todellakaan ollut tarkoitus kirjoittaa täysiveristä arvostelua, mutta näköjään pituutensa puolesta tuo sellaisena menee. Katsoin tuossa kirjoittamisen jälkeen mitä Nihilistic Softwaren muihin tuotoksiin kuuluu, eikä todellakaan mitään arvostelumenestyksiä ole ulos tullut. En nyt lähde tekijöitä syyttämään taitamattomuudesta vaan, kuten jo hieman vihjaatkin, on kyse ennemminkin pienestä budjetista. Olet myös oikeassa siinä, että moninpeliräiskinnät ovat käsikonsoleilla vielä lapsenkengissään, mutta en tiedä riittääkö Resistance vielä tarjoamaan sitä mitä pelaajat moninpeliltään haluavat. Onnistuu se kuitenkin olemaan askel viistosti eteenpäin.
Käytä vain tekstiä.
0 kehua
Viesti 13/ 13 (124 näyttöä)
0 kehua